Viikonlopun olin kiltisti kotosalla.
Tänään treffasin erään, ei sytyttänyt siten, ystävä hänestä kuitenkin varmasti tulee!
Juuri sitä mitä hainkin, jotain uutta elämääni. Ei romantiikkaa tällä kertaa, mutta jotain parempaa.

Harmi puoli tässä taas on tietenkin se, että hän voisi haluta muutakin... No, eiköhän se ongelma saada ratkaistua.

Etsintä siis jatkuu, ehkä lopulta löydän taas mieheni ja ympyrä sulkeutuu?

Olen miettinyt parinvaihtoa, saa nähdä innostuuko mies ajatuksesta...

Uh, tämä kamala tunne sinkkuajoilta. Tutustut henkilöön joka vaikuttaa niin hyvältä, sitten näät kuvan (tai tapaat sokkotreffeillä) ja .... siinä sitä sitten ollaan. En vielä tähän ikään mennessä ole keksinyt, miten päästä kauniisti eroon ihmisestä joka ei sytytä, ei sitten yhtään. Siinä ei mukava luonne auta jos ulkomuoto ei sytytä sitten ollenkaan. Huh.

Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein, tähän mennessä olen jokaisesta jonka kanssa olen ollut enemmän tekemisissä löytänyt jotain hyvää ja kiehtovaa, jotain, joka saa mut jatkamaan yhteydenpitoa.

Outoa oli, että pettymyksen jälkeen tunsin SUURTA rakkautta miestäni kohtaan. Häneen en pety, hän näyttää päivä päivältä paremmalta, kroppa on kuosissa ja sängyssä luistaa enemmän kuin hyvin. Kunpa hän vielä huomioisi myös romanttisuuden tarpeeni.


Olen törmännyt henkilöön, joka on kuuminta hottia, hot, hot, hotter than hell. Se kroppa, ah. Sopivasti lihaksia ja rasvaa, hoikka muttei tikku. Ja mikä parasta, hiuksetkin ovat oikean väriset ;)
Harmipuoli on, että hän asuu kaukana. Niin kaukana, että tapaaminen on epätodennäköinen. Harmi. Olisi kiva ollut nähdä livenä.

No tän viikonlopun aikana mulla on kuitenkin treffit, yhdet tai kahdet, riippuu mihin päädyn. Toinen on aika lupaava, hänessä on piirteitä jotka ovat kuin miehelläni, kuitenkin myös erilainen, paha poika, jota haen :) Ei ole ollut sanaakaan seksistä, se ei ole mielessä. Haluan kuitenkin tutustua häneen, pintaa syvemmältä. Hänen sieluunsa. Ystävä, se hänestä voi tulla.

Toinen on varteenotettava jos päätän haluta sänkyyn, kokoa riittää ja iän tuomaa kokemusta ;) En kuitenkaan usko, että vaivaudun.

Minäkin ajattelin ennen näin. Se ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista kuin luulisi.

Jotkut rakastuvat toiseen ja pettävät, siinä on kyse uuden suhteen luomisesta ja lopulta vanhasta lähtemisestä.

Sitten on meitä, joille ei yksi riitä.
On se oma rakas, turvallinen mussukka jonka kanssa eletään vuodesta toiseen.
Hoidetaan kotia ja lapsia, panostetaan yhteiseen tulevaisuuteen. Täydellistä, liiankin. Jopa tylsää vähitellen.

Kipinää alkaa kaivata ja kun sitä ei oman rakkaan kanssa onnistu uudelleen sytyttämään (vaikka kaikki naistenlehtien vinkit kävisi läpi).
Sitten yhtäkkiä jostain tulee tilaisuus, kokea jotain muuta.
Se on jännittävää, hävettävän ihanaa. Tulee syyllisyys, morkkis. Pää täyttyy ajatuksista, mitä jos kultani tietäisi? Hän loukkaantuisi, häntä sattuisi. Siksi moni ei kerro.

Minä kerroin ennen pienetkin kännimokat, suudelmat toisten naisten tai miesten kanssa, jopa sen viattomimmankin flirtin. Mies loukkaantui, kerta toisensa jälkeen. Ketä se hyödytti? Ei ketään.

Nyt hän ei tiedä, aavistaa (toisinaan vilkuilee kännykkäni läpi), mutta asiasta ei enää puhuta.
Hän tietää, että minua ei voi kahlita ja omistaa 100%. Hän kuitenkin tietää, että minä en lähde mihinkään. Olen sitoutunut tähän, hoitamaan häntä ja kotia ja lapsia. Aina.
Koska hän on se, kenen kanssa haluan elämäni jakaa. Hän on se, jonka kanssa laitamme oman talon johonkin päin maailmaa, kasvatamme luontoa ympärillämme ja rakastamme jokaista päivää.

En usko koskaan pystyväni harrastamaan seksiä jonkun muun kanssa kuin mieheni tai entisen heilani. Seksi kun ei ole se, mitä kaipaan.
Kaipaan romantiikkaa, jännitystä, sitä että olen jollekin jotain uutta ja hän on minulle uutta. Kaipaan ihmistä, joka on terve.

Sitten takaisin aiheeseen.
Rakastava satuttaa, tulee riitoja, tunteet ja vanhat kaunat pulppuavat pintaan. Suusta pääsee sammakoita.
Jotkut jopa käyvät fyysisesti käsiksi. VAIKKA RAKASTAVAT. Miksi siis, toisen luottamuksen pettäminen olisi eriasia? Miksi silloin se rakkaus johonkin katoaisi? Ei se katoa, ainakaan aina.

Pettäminen on muutakin kuin seksiä, se on kaikkea, mitä kumppani ei hyväksy. Niitä asioita, jotka on yhteisessä ymmärryksessä rajattu suhteen ulkopuolelle.

Pettäminen voi olla vaikkapa jonkun ostoksen tekeminen toisen selän takana. Tai jos avaudut yhteisistä asioistanne kolmannelle osapuolelle, silloinkin luottamus petetään.
Sitä on pettäminen.

Kun kuulin ensimmäisen kerran Victoria Milanista, olin tyrmistynyt!
Miten moraalitonta pitää yllä tuollaista sivustoa. Jokunen kuukausi ajattelin näin, sitten rekisteröidyn sinne uteliaisuudesta.
Mietin niiden miesten vaimoraukkoja tai naisten kumppaneita.

Tutustuin muutamaan, yllättävän monella oli vapaasuhde. Etsivät seuraa yhdessä ja erikseen.
Sitten vastaan tuli näitä, jotka eivät kaivanneet kuin ymmärrystä ja juttuseuraa. Jotain, mitä ei enää kotona saanut.

Olin myös imarreltu koska yhteydenottoja sateli, mitä erilaisimpia. Oli liikemiehiä, jotka kaipasivat seuralaista matkoilleen.
Sinkkuja, jotka eivät halunneet sitoutua, mutta kuitenkin kaipasivat toista ihmistä.

Eniten yllätyin siitä, että he olivat OIKEASTI komeita. Ei mitään mörköjä. Ehkä syy oli siinä, että heidät oli jo kaapattu markkinoila.

Ymmärrän siis täysin, että jotkut sinkut tuolla pyörivät, tarjonta on parempaa kuin sinkuille suunnatuilla sivustoilla.

Eikä ole sitoutumispakkoa, ellei sitä halua.

Mieheni tiesi/tietää mun siellä olemisesta. Välillä en kirjaudu viikkoihin, välillä oon muutaman päivän innokkaasti katsastamassa tarjontaa.

Muutaman olen tavannut tuota kautta, pikaiset treffit, pelkkää puhumista, ei muuta.
Ihan vain siksi, että olen kaivannut sitä tunnetta! He eivät seksuaalisesti minua sytytä, kiehtoo kuitenkin, että he syttyvät minusta.

Eikä miehenikään jää tästä osattomaksi, seksuaaliset haluni ovat huipussaan nykyään kun saan lisävirtaa muualta, ja kyllä, mieheni on sängyssä täydellinen, siihen osaan en muita kaipaa.

Tapailin entistä heilaani jonkin aikaa, seksi hänen kanssaan ei tuntunut MILTÄÄN. Silti, kyseinen ihminen kiehtoo aina vaan. Se paha poika joka ottaa mitä haluaa.

Rakastan miestäni ja tiedän, olemme vielä vuosia yhdessä. Mä kuitenkin kaipaan enemmän, joten siksi pienet sivusäädöt. Joskin viattomat tätä nykyä.

Victoria Milan myös mahdollistaa turvallisen seikkailun, ei tarvitse flirtata baarissa ja toivoa, että toinen tajuaisi sen jäävän vain siihen.
En myöskään eksy arveluttavien tyyppien seuraan.

Yleensä tuttavuudet tuota kautta ovat lyhyitä, pari päivää tiivistä viestittelyä, ja sitten into laantuu, ainakin minun puoleltani.

Tällä hetkellä on 3 treffikutsua odottelemassa, että järjestän aikaa. Niillä ei kuitenkaan ole kiire, tapaan heidät sitten kun siltä tuntuu.

Harmillinen puoli on roikkujat, he joita en kelpuuttanut ja jotka silti roikkuvat perässä aina vaan... Onneksi heidät on helppo blogata.

Olen tyytyväinen elämääni näin, en osaisi palata entiseen. Paitsi sitten, kun mieheni jaksaa taas panostaa minuun.

Jos mieheni ei olisi sairastunut vuosiksi, en varmaan olisi hakeutunut etsimään ulkopuolista seuraa näin. En tiedä jaksaisinko meidän arkeamme ilman piristäviä viestejä, en varmaankaan.

Olen muutaman tavannut, joiden tarina on samanlainen. Kumppani on sairastunut jollain lailla, vuosiksi, joka vaikuttaa kaikkeen. Silloin todella kaipaa myös vakaata aikuista ihmistä keskinäiseen kanssakäymiseen.

Aikuisten leikkipaikka, sanoisinko jopa karkkikauppa.

Tarjolla on nuorta ja vanhaa, kaunista ja komeaa, loistavia kroppia ja vähemmän viehättäviä.
Jokaiselle on jotakin.

Toiset etsivät seksiä seksittömään suhteeseen, toiset juttukaveria, ymmärrystä ja kohtalotoveria.

Victoria Milan on paljon enemmän, kuin antaa ymmärtää ja mitä monet luulevat.

Sieltä voit löytää sielunkumppanin ja vipinää OMAAN suhteeseesi. Jännitystä elämään.

Olen ollut siellä jo muutaman kuukauden, ilmaiseksi. Toiset maksavat siitä, en tiedä, onko tämä naisille yleinen käytäntö?

Olen tavannut monenlaisia ihmisiä, jotkut ovat suorastaan tökeröitä. Olettavat, että jos nainen rekisteröityy sinne, on hän heti vapaata riistaa julkeille ehdotuksille.
Sitten on myös ihania herrasmiehiä, heitä, jotka kyselevät päivän kuulumisia, eikä seksistä sanaakaan ensimmäisissä viesteissä.
Joku varmaan viehättyy siitä kun viesti alkaa "Koska pannaan? Ottaisitpa mut suuhusi!", minä en.
Kaipaan älykästä seuraa, sitä mitä on kotonakin. Kuitenkin vierasta, erilaista. JÄNNITTÄVÄÄ miestä, tai naista.

En ole vailla seksiä, vaan romantiikkaa. Sitä, mitä en nykyisessä suhteessani saa riittävästi.

En ole koskaan ollut kovinkaan yksiavioinen. Tässä suhteessa olin sitä pisimpään, vuosia. Sitten lankesin, vanhaan heilaani, jota en ole koskaan voinut vastustaa. Edelleen, yli kymmenen vuoden jälkeen hän sykähdyttää.
Ensimmäisen kerran jälkeen tuli morkkis, sitten ei enää. Mitä huonommin minua kohdeltiin kotona, sen oikeutetummaksi koin tekoni.

Aiemmin tyydyin vain flirttailemaan baarissa, keikoilla. Nautin huomiostamitä sain, enkä halunnut enempää.

Victoria Milanista en ole vielä löytänyt ketään, kenen kanssa haluaisin mitään fyysistä. Enkä tiedä tapaanko sellaista, enkä sellaista kaipaa.

Olen myös lopettanut entisen heilani kanssa tapailun. Yhteisestä päätöksestä, emme voi olla yhdessä, emmekä erillään. Kuitenkin on yritettävä, ja tavallaan kun seikkailen tuolla sivustolla, on helpompaa olla hänestä erossa. Haen lohtua.

Olen yrittänyt miestäni innostumaan sivusta myös, hän ei kuitenkaan halua muita, ei kuulema jaksa säätää. Harmi. Mielelläni hänelle pienen seikkailun soisin. Toisaalta, eihän hän jaksa panostaa edes minuun.