Miten moraalitonta pitää yllä tuollaista sivustoa. Jokunen kuukausi ajattelin näin, sitten rekisteröidyn sinne uteliaisuudesta.
Mietin niiden miesten vaimoraukkoja tai naisten kumppaneita.
Tutustuin muutamaan, yllättävän monella oli vapaasuhde. Etsivät seuraa yhdessä ja erikseen.
Sitten vastaan tuli näitä, jotka eivät kaivanneet kuin ymmärrystä ja juttuseuraa. Jotain, mitä ei enää kotona saanut.
Olin myös imarreltu koska yhteydenottoja sateli, mitä erilaisimpia. Oli liikemiehiä, jotka kaipasivat seuralaista matkoilleen.
Sinkkuja, jotka eivät halunneet sitoutua, mutta kuitenkin kaipasivat toista ihmistä.
Eniten yllätyin siitä, että he olivat OIKEASTI komeita. Ei mitään mörköjä. Ehkä syy oli siinä, että heidät oli jo kaapattu markkinoila.
Ymmärrän siis täysin, että jotkut sinkut tuolla pyörivät, tarjonta on parempaa kuin sinkuille suunnatuilla sivustoilla.
Eikä ole sitoutumispakkoa, ellei sitä halua.
Mieheni tiesi/tietää mun siellä olemisesta. Välillä en kirjaudu viikkoihin, välillä oon muutaman päivän innokkaasti katsastamassa tarjontaa.
Muutaman olen tavannut tuota kautta, pikaiset treffit, pelkkää puhumista, ei muuta.
Ihan vain siksi, että olen kaivannut sitä tunnetta! He eivät seksuaalisesti minua sytytä, kiehtoo kuitenkin, että he syttyvät minusta.
Eikä miehenikään jää tästä osattomaksi, seksuaaliset haluni ovat huipussaan nykyään kun saan lisävirtaa muualta, ja kyllä, mieheni on sängyssä täydellinen, siihen osaan en muita kaipaa.
Tapailin entistä heilaani jonkin aikaa, seksi hänen kanssaan ei tuntunut MILTÄÄN. Silti, kyseinen ihminen kiehtoo aina vaan. Se paha poika joka ottaa mitä haluaa.
Rakastan miestäni ja tiedän, olemme vielä vuosia yhdessä. Mä kuitenkin kaipaan enemmän, joten siksi pienet sivusäädöt. Joskin viattomat tätä nykyä.
Victoria Milan myös mahdollistaa turvallisen seikkailun, ei tarvitse flirtata baarissa ja toivoa, että toinen tajuaisi sen jäävän vain siihen.
En myöskään eksy arveluttavien tyyppien seuraan.
Yleensä tuttavuudet tuota kautta ovat lyhyitä, pari päivää tiivistä viestittelyä, ja sitten into laantuu, ainakin minun puoleltani.
Tällä hetkellä on 3 treffikutsua odottelemassa, että järjestän aikaa. Niillä ei kuitenkaan ole kiire, tapaan heidät sitten kun siltä tuntuu.
Harmillinen puoli on roikkujat, he joita en kelpuuttanut ja jotka silti roikkuvat perässä aina vaan... Onneksi heidät on helppo blogata.
Olen tyytyväinen elämääni näin, en osaisi palata entiseen. Paitsi sitten, kun mieheni jaksaa taas panostaa minuun.
Jos mieheni ei olisi sairastunut vuosiksi, en varmaan olisi hakeutunut etsimään ulkopuolista seuraa näin. En tiedä jaksaisinko meidän arkeamme ilman piristäviä viestejä, en varmaankaan.
Olen muutaman tavannut, joiden tarina on samanlainen. Kumppani on sairastunut jollain lailla, vuosiksi, joka vaikuttaa kaikkeen. Silloin todella kaipaa myös vakaata aikuista ihmistä keskinäiseen kanssakäymiseen.
Kommentit